Abstract

Tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat osa toimijuutta siinä missä tarkoitukselliset teotkin. Tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovat kuitenkin piileviä toimijuuden ilmentymiä siinä mielessä, että on vaikea ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta sanoa, jättääkö joku jotakin tekemättä tarkoituksella vai vahingossa. Teon filosofista lähestymistapaa tarvitaan siksi sen selvittämiseen, mitä tapahtuu, kun ihminen tarkoituksella jättää teon tekemättä. Filosofinen työ pystyy erottelemaan tekemättä jättämisiä toisistaan, etsimään niiden välttämättömiä ja riittäviä ehtoja ja sijoittamaan ne osaksi toimijuutemme kokonaisuutta. Käsitteellinen työ auttaa tekemään piilevistä ilmiöistä todellisia antamalla niille nimen. Ontologinen työ asettaa ilmiön osaksi todellisuuden perusrakennetta. Naturalistinen tutkimusote teon filosofiassa löytää vastaavuuksia kognitiivisen psykologian ja teon filosofian kategorioiden välille. Monimenetelmäinen tutkimusote on hyödyllinen silloin kun jokin ilmiö on jäänyt vähälle huomiolle. Koherentin filosofisen työn puutteessa tarkoitukselliset tekemättä jättämiset ovatkin olleet alttiita yksinkertaistavilla myyteillä ja sanonnoilla selittämiseen. Kokonaisvaltainen toimijuuden filosofia pyrkii selvittämään, mistä toimijuudessa on kyse ottamalla huomioon myös sen piilevät ilmentymät. Tällainen toimijuuden teoria soveltuu paremmin myös yhteiskuntatieteiden käyttöön. Sillä miten ymmärrämme ja pystymme käsitteellistämään tarkoituksellisia tekemättä jättämisiä, on väliä esimerkiksi siksi, että ihmisen toimintaa koskevia teorioita käytetään yhteiskuntatieteissä. Yhteiskuntatieteitä taas käytetään informoimaan poliittista päätöksentekoa. Sillä miten teoria tavoittaa piilevää toimijuutta on siis merkitystä, kun vaikkapa pyritään puuttumaan osallistumattomuuteen tai äänestämättömyyteen.